Hän hirviön ruokahalulla hotkii
Ja kuninkaan tieltään rotkoon potkii
Sinua ja risua ja männynkäpyä.
Tältä pojalta puuttuu häpyä.
Jokaiseen notkoon nostatti taloja
Ja talojensa ylle neonvaloja.
Tässä on mies joka tehdä saa
Jotakin elämää suurempaa!
Ja liihottelee noita ystäviä
Kuin bajamajoissa kärpäsiä.
On huvipursia ja autonpaskaa,
Mutta miksi huokaukset raskaat?

Kun hetkiseksi pysähtyy, niin häkeltyy
Ja huminaa vain korvissaan kuulee...
Miettii: kerro, kuvastin,
Mitä tuokin jätkä täällä tekevänsä luulee?

Kaiken saatuaan on sitä moni kysynyt:
Voi hyvä Luoja, mitä nyt?
Kun kyltymättömyys on kaverina pysynyt -
Voi hyvä Luoja, mitä nyt?
Voi hyvä Luoja, mitä nyt?

Sijoittajan maljat nyt piripintaan,
Kun toveruuden myi torihintaan!
Neitojen rintoihin iski ahnaasti.
Rapatessa roiskuu rasva ja laasti.
Ja rappion riemuissa kesken kaiken
Niskaansa kylmää vettä:
Jääkuninkaan kaikkivoipaisen
Kylmä sydänkin saattaa pettää.

Pian mana tuo arvatenkin paikalle sen lahtipenkin
Vaikka onnea kaipasi, onnea vaan,
Joka pysytteli piilossa piruuttaan...

Niin moni ihmisparka arkana on kysynyt:
Voi hyvä Luoja, mitä nyt?
Kun kyltymättömyys on kaverina pysynyt -
Voi hyvä Luoja, mitä nyt?