Soljan suussa on jotain selittämätöntä:
Pureva ivansa viipaloi kanssaeläjiään kuin makkaroita! Ja
Hän vihreää saa kateudesta, punaista niskastasi:
Sisimmissään Solja on taiteilija, herkästi kokeva artisti.
Ja Volmarilla oli suunnitelma, oli kolme katalaa juonta
Että pitikin olla monta keinoa, joilla Soljan suonta avattaisiin!
Ja Soljan suussa oli maissipiippu, oli se pienenpieni piippu,
Josta pirut riippu, keitossa ohjussiiloja, otsalla atomisota!
Solja korskui, keikkui tuolillaan,
Takoi lattiaan, sätti, tökki sateenvarjollaan polviin,
Pilkkakirveensä oveen ruman reiän löi.
Parhaansa mukaan Volmar väisteli ja söi.
Ja äyriäisten kosto kello kuudelta: Volmar tekee hyvin
Päälleen, siis Solja korjaakin sian:
"Jäitä ammeeseen, Jepson! Herra kylpee pian!"
Niin yläkertaan hiuksista kiskoo hullua koiraa sekava sisko.

Hurraa! Hurraa! Soljan käsittely! Kartanon myrkky
Sivaltaa, omaa nuo lukemattomat
Niin vanhat kuin uudet
Suun sairaudet, tiet tutkimattomat

Housuton johtaja hosui kynnyksen yli, loikki
Ikkunan läpi, siitä pihamaan syliin, osui käsiinsä
Vieraat varpaat, kun kukkamullasta kasvaa jalkaa!
Perään parvekkeelta bravuuriaan, palava suu
Säksättää syljen aariaa!
Kunnes on aika laittaa hampaat lasiin, ja painaa tyynyyn
Pieni pää, jättää yöpöydän lamppuun valo. Ja nähdä suloista unta,
Jossa rotankolossa hytisee kylmässä koronkiskurit
Pedeillään betonisilla, joilla pian ohjelmassaan on
Vain kiskontaa lapamadon naapurisellin torakkapeijaisilla.

Hurraa! Hurraa! Soljan käsittely! Kartanon myrkky
Nukahtaa...

Solja Aliisa! Sinun on valta, voima ja kunnia!
Hiljentykäämme...